Lähempänä puolta päivää heitimme kamppeet kassiin, koukkasimme mummilan kautta napaten senioriväestön kyytiin ja körötimme sukuloimaan Helsinkiin. Valmiissa pöydässä haarukoiminen, kakun mättäminen ja maha kippurassa nauraminen kruunasivat sunnuntain meiningit. Kotia kohti posottaessa tein mielessäni työlistaa illalle ja ilahtuneena huomasin, että ei siitä oikeastaan edes tule kauhean pitkä. Toki esim. kouluhommia on paljon jonossa, mutta pitäisi tosiaan muistutella itseään useammin, että jos deadline on kuukauden päästä, siitä ei todella ole pakko stressata tänään. Ehkäpä asioiden painuminen oikeisiin mittasuhteisiin on jälleen kerran hyvien yöunien ansiota. Ne ovat ratkaisu muuten yllättävän moneen ongelmaan.
Huomenna alkaa taas uusi viikko. Kiireiset aamut tarhaan ja töihin rientämisineen, ylityöt, koulupäivät ja kotityöt. Tässä tämän päivän vinkit, miten nämä asiat eivät tunnu taas hetkeen ollenkaan niin vaikeilta. Mietit ehkäpä, että itsestäänselvyyksiä. Ihan oikeasti, muistatko näitä aina itse, kun tilanne on päällä?:
1. Tarhaan meno
Kyllä, toisinaan hän kiukuttelee, heittelee kenkiä, rimpuilee haalarissaan, toimii hitaasti. Mutta hän on siinä. Minulla on lapsi. Minä en joudu kärsimään lapsettomuudesta, minun lapseni on terve, minun lapseni selvisi, vaikka henki oli joskus hiuskarvan varassa kohdussa. Siinäpä miettimistä aina toisinaan, kun mylvii väsyneelle lapselle autoon tunkiessaan.
2. Työ
Välillä ihan kaikki töissä vituttaa. No, millä sitä voisi lieventää? Ensinnäkin minulla on töitä, vakipaikka, kiva työnkuva ja palkkakin ihan siedettävä. Niin varmasti monella teistäkin. Pitää myös muistaa, että aina voi pyrkiä parempaan. Työpaikkasi ei ole vankila. Voit hakea toista työtä muualta, pyrkiä toisiin tehtäviin samassa paikassa tai vaan keskittyä iloitsemaan esim.työkavereista. Mitä sitten jos pomo ei arvosta sinua aina? Pääasia, että itse arvostat. En kannusta olemaan aina vaan nöyrän kiitollinen, että juuri se työ on annettu sinulle. Kannustan muistamaan, että sinä päätät, tuletko vielä huomenna. Pelkästään tämän tiedostaminen usein auttaa minua.
3. Opiskelu
Opiskelu saa ainakin minut usein hektisinä jaksoinaan ajattelemaan, että olisi hyvä hetki heittää hanskat tiskiin. Ja joskus nuorempana olen heittänytkin.... Mutta ehkä tässä aikuisella iällä hommasta on onneksi jalostunut kaikki turhanpäiväinen pois ja siihen suhtautuu enemmän harrastuspohjalta. On hyvä muistaa, että opiskelukin on oma valinta ja lisää myös valinnanvapautta jatkossa. Lisäksi en voi olla miettimättä, kuinka paskapää olisin jättäessäni tilaisuuden käyttämättä, kun monessa maailmankolkassa pelkkä kouluun pääsy pelastaisin monen tytön elämän.
Ja se mies. Eihän mistään tulisi mitään ilman. Että paijausta, pöperöä ja... pusuja sillekin:)
Yltiöpositiivista sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti