Ratkaisuni asiaan: Perustan blogin jonka lähtökohta on se, että haluan paitsi kertailla keposesti arjen mukavia tapahtumia, myös oksentaa sinne ahdistuneena kuinka hirrrrveä kiire minulla on. Aivan kaamea. Tai ainakin kuvittelen niin. Se, että ajattelin iltaisin sitten kaiken vapaan-ajan naputella läppärillä vuodatuksiani tänne, ei todennäköisesti tule auttamaan minua juurikaan hoitamaan niitä muita huomattavasti pakollisemman oloisia askareita, tai saamaan sitä kaivattua aivotonta köllöttelyä arki-iltoihini. Menköön taas tämänkin kerran kantapään korkeakoulun opetussuunitelman mukaisesti.
No mikä tässä nyt sitten vaatii tätä läpinää?
No mikä tässä nyt sitten vaatii tätä läpinää?
Ainakin se, että tuolla taustalla on Powerpoint-esitys auki, koska piti lukea tenttiin. Tämän sivun lisäksi ei muuten ole auennut tunnin sisään mikään muu, kuin Facebook. Ihan tosissani tänään vielä puoliltapäivin töissä ajattelin, että viikonloppu alkaa kiireisimpien kouluhommien hoitamisella - pannu kahvia ja pari tuntia tiukkaa tykitystä Officen orjana. No, join ne kahvit sitten kumminkin vain. Huomenna päivällä ei toivonkipinääkään suorittamisesta, johtuen paitsi omasta saamattomuudesta, myös siitä yksivuotiaasta ihmistaimesta joka heittää kutakuinkin volttia, jos huomio kiinnittyy yli 3 sekuntia vastakkaiseen suuntaan hänen sijainnistaan. Kun palasin äitiyslomalta töihin, aloitin koulun ja hakeuduin räpeltelemään myös jotain satunnaista sivutoimista miehen firmaan, en muistanutkaan yhtä aika tärkeää juttua. Minä pidän häiritsevän paljon leppoisasta sohvailusta takkatulen äärellä. Tähän yhtälöön on löydettävä jokin ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti